Kävin siellä kirjotuksissa, huh huh oli kamalaa istua 4-5 tuntia paikallaan... Meni ihan ok. Osasin ihan ok. Toivon et saisin E-L, mutta taitaa jäädä haaveeks ainakin ällä. Jos ees ämmän sais. Perkele, ois vaan pitäny lukee enemmän, vaikka en tiiä oisko noihin kysymyksiin lukeminen auttanut.

Puhuin äitin kaa normaalisti. En jaksa angstata. Ehkä tästä tulee vielä jotain, mutta ainakin niin että se herra x pääsee käymään meillä. <3

En jaksa raportoida muuta nyt, kuhan tulin purkamaan kirjotuksista tunteeni:)

Oon jutellu äitille jopa tänään, vähän. Lähinnä sillei kiukkusesti, mut ihan sama. Ei jaksais olla ikuisesti vihanen... vaikka ei se sen teko oikee ollukkaan. En jaksa miettiä. En haluu miettiä.

Huomenna ylppärit, pelottaa etten oo valmistautunu tarpeeks. Hain ruokaa sinne mukaan. Ahistaa mennä sinne toiseen lukioon... mutta pakko. Toivottavasti ne biatchit ei istu mun lähelle, en haluu yhtään mulkasuu niiltä.. Mutta joo, täytyy sit ite iskee keskari vaa tiskii tai jotain. Tai olla huomaamatta, en tiiä. Onneks se on vaan kuus (ja puol jos otetaan se alotusaika) tuntia ja sit pois. Eikä toivottavasti tarvis enää nähä niitä... ellei jossai baaris/pileis tms..

Mul menee tänään ihan ok. Ostin karkkia huomisiin kokeisiin, se vituttaa. Vaikee pitää yks pvä karkittomana? Joo o.. Oon niin perseestä. Ruokaakin otin tänään KAKS annosta.

aamupala: kaks leipää, metukalla ja kurkulla
lounas: salaattia, kaks kauhallista makaronilaatikkoa, ketsuppia, maitolasi, leipä+kevyt leviä
välipala: ei
päivällinen: perunamuussia+kalaa (ei siis onneks kovin epäterveellistä) ja leipää kevytlevillä
muuten: mehukeittoa, fanipaloja:(, kourallinen karkkia...

Mutta en haluu syyä tänään. Onneks flunssa on menossa ohi, että pääsis jumppailemaan! Haluan eka karistaa painoni 60kiloon, ja siitä 57 kiloon. Sit voin ehkä olla tyytyväinen. Se tarkottais siis -8 tai -7 kiloa , eli aika paljon. Näyttäsin sitten kyllä paljon paremmalta.

Herra x (tämän hetkinen säätöni) lähetti mulle viestin. <3 Se on ihana. Tosi ihana oikeesti, se puhuu mulle niin mukavia ja on niin miellyttävä. Harmi ku se asuu yli 200 kilometrin päässä.. mutta mun pitäis nähä se. Se itekkin haluu. Kuka random haluaa oikeesti puhua (omaan laskuunsa) mulle ihan hulluna, TUNTEJA ILTASIN, ellei haluais nähä/ois oikeesti kiinnostunu? Niimpä.

Koulussa menee hyvin. Tänään olin vähällä meikillä jei, eikä ees ashistanu. Iho näyttää kyllä kamalalta. Ostin uuden meikkivoiteen. Oispa se hyvä.

Nyt saunaan, ruokaa ja viime hetken lukemiset. Tsemppiä mulle huomiselle... oikeesti rehellinen arvosanatavotteeni on laudatur. Jos saan E, ni voin olla tyytyväinen. Muuten itken verta oikeesti. Perfectionisti? Kyllä.

Heippa.

Mun oli pakko alottaa tää, koska haluun käsitellä asioita, joita en missään voi kertoo. Mun on saatava kirjottaa jotain ylös. Ja julkisesti en halua, en omalla nimellä.

Olen 94 syntynyt, täytän 18 vuotta kohta. Paino on noin 64-65 kiloa ja pituus 157. Se ahdistaa, joka helvetin päivä. Muut sanoo "joo joo sä oot ok noin, älä stressaa, just hyvännäkönen" mutta mä en oo tyytyväinen. Kun mä katon peiliin mua alkaa ahdistaa. Mun reidet. Ne on paksut. Paljon on urheilun takii lihasta (10v kahta eri lajia) mutta silti. Se että mun reidet hankaa yhteen kun kävelen luo mulle suurta ahdistusta. Se kun mun laihat ja hyvännäköset kaverit on sitä mieltä että ne on läskejä. OK, mikäs minä oon!? Valas!?

Naamaani oon tyytyväinen ulkonäöllisesti piirteisiin, mut mulla oli yläasteen aikana aknea + atooppinen iho, thanks god 1,5-2 vuotta pillereitä ja koko paska on melkeen pois naamalta. Ihanaa. En voi kyllä ikinä kulkee meikittä, koska mun naama punoittaa. Se ahdistaa. Mun naama ahdistaa. Etenkin talvella se kuivuu ja punoittaa. Ja näkyyhän siinä niitä arpia. Eikä ne oo mitenkään kauniita. Onneks on olemassa meikit. Mulla on kuitenkin nätit silmät, kauniit huulet, mutta hyi ´helvetti tota ihoa. Sinkkivoidetta naamaan --->

Mun ongelmakohta on mun maha ja reidet. Mun reidet on isot. Mun perseen ympärysmitta oli yks päivä mitattuna 100cm. Toisen kerran 107cm. Joten se on varmaan jotain siltä väliltä. HYI HELVETTI OIKEESTI. Ehkä mulla on jonkin sortin ghettobooty ja voin kertoo ettei se oo lättänä, mutta silti. Miks se on noin levee. Ja reidetkin on leveet. Jos niiden ympärysmitasta sais pois. Perse vois vähän kapeentua ni se ois mulle täysin OK. Ja maha... hyi helvetti. Joskus se oli littee, kaunis. Nyt se näyttää järkyttävältä. Pömppövatsalta. Mun täytys saaha siitä niin paljon pois, kun otan sormilla kiinni ni saan kiinni. Tunnen sen rasvan siellä. Hyi perse.

Oon tosi perso makeelle. Se ahistaa. Vihaan kuitenkin pullaa ja vehnästä, mutta karkkii jne mököjä uppoo senkin eestä. Se on ehkä mun yks suurimmista ongelmista ja huono itsekuri. Kuukkiluokalla onnistuin karistamaan (olin 157cm pitkä, en oo kasvanu siitä) 57 kg -> 50kg, mut ne on kyllä tullu takas. Mut oon mä kyllä naisellistunukki , siis murrosikä myös syynä. Mutta nyt vois yrittää lopettaa limsojen lipittelyt ja karkkien mässyttämisen. Siirtyy ees viinirypäleihiin vaikka niissäkin on piilosokeria.

 

Taustoista, miksi haluan kirjoittaa blogia

Mulla on siis blogi, joka on julkinen kaikelle kansalle. Mua kuitenkin ahistaa, koska mulla on vihamiehiä jotka tiiän et ne lukee sitä. Nauraa. En voi puhuu siellä julkisesti jos mua joku ahistaa, joten en halua puhua siellä. Ne kirjotteli musta nimellä julkisesti nettiin (facebookkiin) ja jotenki se tuntu vaan niin vitun paskalta. Onneks mun yks ihana kaveri meni suoraan kyllä sanomaan niille siitä, mutta silti. Se tuntu paskalta ja teki mulle arvottoman olon. Mua on kiusattu joskus ala-asteella, no vähän, mutta kuitenkin. Haukuttu mm mun ulkonäköö ja mua lihavaks. 157/57 olin siis painavimmillani ala-asteella. Lukiossakin(!) jouduin kohtaamaan kiusausta. Eka mut hylättiin ekasta kaveriporukasta ja lyöttäydyin semmosien luuserien kanssa. En todellakaan tuntenu kuuluvani niiden porukkaan... Sitten sinnittelin ykkösvuoden, loppuvuodesta olin aika yksin. Hypyillä aina kotiin, mahd äkkiä. Söin aina ku pystyin kotona. Mua piti pystyssä oikeestaan harrastukset ja muut kun koulukaverit. Koulu oli paskaa, vihasin sitä. Vihasin olla siellä ja olla joku muu ku mä oikeesti oon, koska en sopinu siihen muottiin mitä ne mun "kaverit" oli. Ne oli nörttejä, minä on vähä riehuvampi. Ja se ei niille sopinu...

Vaihoin lukiota kakkosen alussa ja oon onnellinen siitä. Eka pelotti, mut sain kavereita ja tunnen oloni paljon paremmaks toisessa lukiossa. Siellä on helpompi puhua, TUNNEN OLONI SUOSITUKS JOPA ja mulle puhutaan. Se on kivaa. Mun luokkalaiset pojat juttelee mulle (ok yks päivä yks niistä... sanotaan P, tuli mulle sanomaan "vaihoitko kouluu kiusaamisen takia?" vastasin että "joo ku enhä mä uskalla pitää puoliani"sarkastisesti... jotai se siihe änkkäs). Mut ainakin se on kiinnostunut mun elämästä ja puhuu mulle kuitenkin ihan ilosella mielellä, kyllä mä huomasin josse vihais mua. Ensinnäkään, se ei juttelis mulle. Enkä koe olevani millään tavalla ruma tai muuta, ehen. Oon oikeesti nykypäivän kauneusihanteinen mukanen piirteiltäni ja voi nsanoo että oon naamasta kaunis. Oon vaan niin pirun lihava, saatana.

 

Sitten voisin jatkaa vähän uudemmista asioista... PERHE.

Oon aina tykänny mun perheestä. Viime viikolla kävi kuitenkin yks hirveen paha asia... En tiiä, mut äiti hermostu mulle. Ikinä ennen ei oo niin tehny. Se lähti siitä, kun olin eka syöny sen suklaalevystä osan (se anto luvan!?!?!?). Sitten istuin sen tuolissa (olin siinä ensin...) ja se siitä alkoraivoo. Sit sen pääs naksahti, ja se sitten lopulta alko tönii mua pois siitä. Sit tarras hiuksista vitun lujasti ja alko repii mua. (Äiti on mua noin 35 kg painavempi..) En suostunu lähtee. Huusin et et sä saa tehä mulle noin. Sitten se yritti tönästä mut (olin seisomassa) ni meijän olohuoneen pöydän päälle. Horjahin, mutten kaatunu, hyvin lähellä kyllä oli. Huusinettei se saa tehä noin , et se on mielisairas ja miks se haluu hakata sen lasta. Sit se otti mua hupparinhupusta ja lähti vetämään nii et meinasin kuristuu huppariin. Iskä tuli väliin. Onneks.

 

Meillä on aina ollu hyvät välit äitin kaa enkä tiiä miks se noin naksahti. Iskästä en oo oikee koskaa ollu sillee niinku et se ois joku mun lempivanhempi, mut ihan OK iskäks. Ainaki sillä on rahaa. Se on vaan tosi vanhoillinen ja vanha. Siis 60 vuotias. Mä oon 18. Äiti on 47. En tiiä miks äitillä oikeesti noin sekos pää, miks se halus koskee muhun. Tuleeko sille parempi olo, kun se sai tehä noin? Noinko se saa kunnioitusta? Ei. En tajua. En tajua aikuisia.

 

Oon jotenki ollu aina meijän perheen ns sylkykuppi/jalkarätti. Aina minua on hakattu (thanks big brother....) ja pidetty syyllisenä kaikkeen. Millon auto, millon kylppärin kaakelit, ovet, saranat, vittu mikä tahansa ni se on aina mun vika. Ja oon niin helvetin paska ihminen sen takia, koska oon niin  ajattelematon. Ja iskä jauhaa paskaa seläntakana. Ihanaa... Toi veljen hakkaus on sit semmosta perus sisarusten tappeluu, mut löi se joskus multa käden niin, että 30min oli pois tunto. Siis löi puukäden ja sattuhan se. Ja vielä nii et se oli varman 18 vuotias (minä 15..) niin se käveli nii aina että mun piti väistä ja jos en väistäny ni se ns. taklas mua. Mut onneks se on nyt loppunu ku kerran raivostuin siitä. Mikä on minun ihmisarvo? Äiti ei oo koskaa lyönyt ketään, ei veljee, iskää tai koiraa. Mutta mua sitten. Se mua kummastuttaa. Sen jälkeen lopetin sille puhumisen. Mut mun on pakko alottaa se uudestaan, se ahistaa mua, koska mulla on tavallaan säätö, joka asuu 250km päässä ja jos se tulee vklp tänne, niin mun pitää majottaa se ja se ei onnistu jos en oo ´äitille "kaveria". Mutta miten se voi olettaa, että 1 päivän päästä annan sille anteeks ton, kun se tuleevähä parkuu vieree "en mä ois sitä tehny?". Sillon sano, että ois pitäny tehä se jo aikasemmin, sussa on vikaa, sähän vaihoit lukiotakin, hyvä kun meet pois, sä oot pilalle lellitty kermapersekakara. Miks mun pitäis olla sen kaveri sitten nyt, tommosien tekojen ja puheiden jälkeen? Mun pieni mieli ei ymmärrä.

 

Lopetan paasauksen tähän. Tää blogi on julkinen, mutta lukijoita en odota. Kirjoitan siks, että saan purettua päivän vitutukset pois. Päiväkirjaan en jaksa kaikkea kirjottaa, se on niin..työläs. Tää on helpompi tapa. Helpompi ainakin mulle.

 

Syönnit 12.3

aamupala: ei mitään

lounas: kasviskeittoa (parsa-kukkalaali) vähän, 2 ruisleipää oivariinilla/kevytlevillä, maitolasi, salaattia krutongeilla+kastikkeella

välipala: omena

päivällinen: karkkipussi 150-200g tästä tavasta on päästävä eroon. koin tän jälkeen pahaa oloa.

iltapala: kevytkermaviilipurkki, 3 porkkanaa, alle 10kcal mehukeittoa hörppyjä, teetä

 

 

Toivon hartaasti,että jaksaisin laihduttaa.Oon ollut kipeenä, niin salillekkaan ei ole päässyt käymään. Heti kun flunssa lähtee, niin alkaa salilla käynti ahkerasti (myös 2xvko ratsastus aina!!!) ja loppuu karkkien jne mässytys. Nyt meen nukkumaan, kohta on kirjotukset ja pitäis harjotella...Millä energialla???????